Pirkko Lehtiö käyttää seniori-sanaa ikäkaudesta, joka alkaa eläkkeelle jäämisestä ja vaihtuu vähitellen vanhuudeksi. Hän on kirjoittanut rehellisiä, arjen todellisuutta ilmentäviä rukouksia. Niissä hän miettii elämän tarkoitusta, ajan riittävyyttä ja sen hahmottumista uudella tavalla, terveyttä ja sairautta, suhdetta lähimmäisiin ja Jumalaan. Rukouksista heijastuu kiitollisuus eletystä ja turvallinen luottamus tulevaan. Eläkkeelle jäänytkään ei uskon näkökulmasta ole ”viraton”. Seniori-ikä voi lopulta olla aivan hyvä ikä. Vapaana työstä saa ehkä vihdoin toteuttaa haaveita, joille aiemmin ei löytynyt tilaa. Ennen kaikkea on aikaa hoitaa myös hengellistä elämää.