Mitä tapahtuu, jos peilaamme elämäämme Raamatun henkilöitä, sen opetuksia ja pelastushistorian suuria tapahtumia vasten? Silloin saattaa käydä niin, että Pyhän Kirjan kertomukset alkavat puhua juuri meille ja meistä; ne muuttuvat omaksi kertomukseksemme. Hengitämme sisään pyhyyden lempeää tuulahdusta - hengitämme ulos omaa ahdistustamme, omaa huolekkuuttamme ja maailman hätää.
Irja Askola pukee sanoiksi tällaista vuoropuheluaan Jumalan Sanan kanssa. Kirkkovuoden kulkuun liittyen ja sen tapahtumia seuraten hän kirjoittaa rukouksia ja runoja, joista kuvastuvat ihmisen ikiaikainen kaipaus, elämän monet värit ja sirpaleisiinkin kätkeytyvä siunaus. Tekstit on kirjoitettu minä- tai me-muotoon, ja lukijan on helppo samastua niihin. Rukoukset ja runot tempaavat mukaansa. Niiden valttina on raikas ajankohtaisuus ja samalla syvä uskon ymmärrys.