Siniristilippu liehuu saloissa lukuisina päivinä vuodessa. Nuo päivät muistuttavat historian tapahtumista ja ihmisistä, liputtavat iloa ja surua, kunnioittavat työtä ja kulttuuria. Jotkut päivät muistamme, jotkut olemme jo unohtaneet.

Pekka Haavisto pohtii teoksessaan, mitä liputuspäivät meille oikeastaan merkitsevät. Hän kulkee teoksessaan omakohtaisessa ja yleisessä, historiassa ja nykyajassa.

Matkaa tehdään niin YK:n jeeppisaattueessa Bagdadissa kuin isän Fiatilla kesänviettoon Teiskoon. Suomen lippu puhutti Topeliuksien kutsuilla 1860-luvulla, mutta millainen oli tunnelma uudenlaiseen kaupunkikulttuuriin heräävässä Helsingissä yli sata vuotta myöhemmin? Mitä Mauno Koivisto kysyi Venäjällä vierailleelta ministeri Haavistolta?

Lipunnosto on tutkimusmatka Suomeen ja maailmaan. Se pohtii, millaista tarinaa haluamme Suomesta itsellemme ja muille kertoa. Millaisille asioille haluamme nyt ja tulevaisuudessa liputtaa?
Pekka Haavisto pysähtyy teoksessaan kunkin liputuspäivän kohdalle, ja miettii mitä ne nykyihmiselle merkitsevät. Keitä muistamme, ketkä olemme jo unohtaneet? Millaista tarinaa haluamme Suomesta kertoa? Entä onko Suomen lippu huomaamattamme viety sellaisten asioiden symboliksi, jotka murtavat kansallista yhtenäisyyttämme?

Lipunnosto on myös nojatuolimatka, joka kulkee historiassa ja nykyajassa, omakohtaisessa ja yleisessä. Se vie lukijan niin Dag Hammarskjöldin koneen hylylle, Lucinda Hagmanin naisvoimaa uhkuvaan puhetilaisuuteen kuin Snellmanin Saima-lehden toimitukseen. Teos katsoo paitsi menneisyyteen, myös siihen, mille Suomi liputtaa seuraavat sata vuotta.