"Odotan mielenkiinnolla ikää / jossa kasvaminen ja kuihtuminen / etenevät tasatahtiin", kirjoittaa runossaan Pekka Kejonen. Ikääntyminen herättää uteliaisuutta. Ollako ikäihminen, seniori vai oikeasti vanha? Saako ikääntynyttä edes sanoa vanhaksi? Voiko vielä tavoitella jotain vai pitäisikö vain olla? Miltä vanhuus kaikkineen tuntuu? Näitä kysymyksiä pohtivat Täyttä päätä -valikoiman suomalaiset runoilijat - tunteikkaasti, viisaasti, lämpimän humoristisesti ja itseironiaakin viljellen.

Seniorielämää kuvataan laajalla skaalalla: kun toinen on monessa mukana ja hankkii vaihdepyörän, toinen askeltaa olohuoneessa ja ihmettelee, kuinka "muisti hupenee juuri kun on muistoja täynnä". Iloa tuovat viini tai musiikki, tunturivaellus tai afrotanssikurssi, lapsenlapsi tai oma rakas, joka on "mukava kuin vanha vaate".

Täyttä päätä on suositun Pää tallella -valikoiman sisarteos, joka sisältää noin 150 runoa kymmeniltä eri runoilijoilta. Mukana on klassikkoja Claes Anderssonista ja Eeva Kilvestä Aila Meriluotoon ja Lassi Nummeen mutta myös aivan uusia nimiä. Huumori kukkii etenkin Arto Juurakon, Heli Laaksosen ja Merja Topin murrerunoissa. Kirjan vanhin kirjoittaja on 100 vuotta täyttänyt Arvo "Tiera" Ruonanniemi, nuorimpia edustaa mm. Henriikka Tavi. Myös Virpi Talvitien kuvat kertovat omia tarinoitaan ja tekevät teoksesta hienon lahja- ja taidekirjan.